keskiviikko 30. marraskuuta 2011
KAUKANA UTELIAAN JANOISENA osa 1
Palasin Meksikosta viikonloppuna. Mikä kulttuuripläjäys! Lennot kestiLontooseen kolme ja 11 tuntia Meksiko cityyn. Aika paljon minulle lentokammoiselle.
Seuramatka oli 9-10 päiväinen kietomatka.Meitä olo 22. Eipä todellakaan tarvinnut miettiä, jaksaako. Mentiin vain.
Ekana päivänä koimme Kansallispalatsin laajan miljöön.Lukemattomat, unohtumattomat Diego Rivieran freskot maan sodista, merkkihenkilöistä, symbooleista, alkuasukkaista ja elinkeinoista. Mieletön juttu! Ihan mykistyin.
Antropologinen museo on maailman parhaita. Siellä oli useita havainnollistavia rakennelmia pahvista ym. Alkoi hieman tajuta alueiden ja rakennelmien suuruutta.
Lopuksi bussi kuljetti ryhmämme Frida Kahlon siniseen kotimuseoon. Täytyy sanoa, että aviomies Diego vei ehdottoman voiton taiteilijana. Toki Frida oli vahva nainen traagisinen kohtaloineen. Kuvasi lähinnä itsesään. Näin hänen näyttelynsä muutama vuosi sitten Ateneumissa.
Toisena aamuna ihmettelin kopinaa kadulta. Siellä tepasteli 40 upeaa ratsuhevosta ratsastajineen; Näillä oli valkoiset coyboyhatut. Sakki odotteli tunteja aamupäivällä sokolossa alkavaa vallankumousjuhlaa varten .Osa kaduista olikin suljettu. Esittivät siellä ohjelmaa. Muuten Meksikocityssä on asukkaita 20 miljoonaa ; kai Tokion jälkeen toiseksi suurin kaupunki maailmassa.
Me matkasimme Teotihuacanin pyramideille! Asteita yli 30. Miten upeita ne olivatkaan, ja neljä ainakin. Askelmat olivat tosi korkeat. Läksin kapuamaan sisukkaasti muiden mukana. Pääsimpäs puolikuolleena. Veri kuohui ja henki ihan tööt. Sitten ihailun ja katselun jälkeen vielä pakerrus alas. Kaidetta ei tietty ollut maisemaa sotkemassa. Putkimainen naru auttoi. En uskaltanut katsoa kuin varpaisiini. Minä hämäläiskarjalainen sankaritar!
Kotimatkalla piipahdimme jättimäisessä Guodelupen basilikassa, jonne neitsyt Maria ilmestyi 1531. Kirkko oli kuin vilkas rautatieasema. No peace.
Varpaani alkoi oireilla jo illalla oopperaan mennessämme. Kengät toki olivat hyvät, mutta jalat turposivat älyttömästi. Acapulcossa lopulta turvauduin lekuriin. Ja sain kuurit sun muut.
Vaikka olimme uupuneita, tanssiesitys oli mahtava energiapaukku. Mikä voima, värit ja iso tanssijaporukka. Huumoriakin. Tiffanyn kristalleista oli tehty upea esiriippu. Matkamme sai hienon alkusoiton.. jatkuu
Tilaa:
Kommentit (Atom)
