Ihanaa 70-lukua

Tänään on viimeistä päivää Hakasalmen huvilassa valokuvanäyttely Helsingin seudusta ja ihmisistä 1970 luvulta.
Aivan ihana kokemus. On jännä juttu muuten, että monet asiat sattuu jäämään viime tippaan. Joululahjaliput elokuviinkin  miltei unohtuu. Lähteminen on vaikeaa!

 Näyttelyn nimi on Asfalttia ja auringonkukkia , ja sen on tehnyt taiteilijapariskunta Simo ja Eeva Rista. Tuli oikein ikävä. Aitoja ihmisiä, vekkuleita lapsia, mummoja ja puliukkoja. Näin vielä yhden tutunkin. Kuvassa. Konsertissa Chilen hyväksi luokkakaverini Ritsku. Ja ite Kekkonen siinä katsomassa esitystä. Cool!

Oli myös, liekö puolen tunnin,  filmi mukavan musiikin säestyksellä. Kuoppamäkeä, M.A Nummista ym.
Silmä tarkkana  seurasin kampauksia, tupeerauksia, rasvalettejä, suippokärkikenkiä ja käsilaukkuja ihan tavallisten pulliaisten hiuksissa, kainaloissa ja jaloissa.

Huomenna kuvat sitten myydään huutokaupassa klo 18. Lähtöhinta 50 euroa. Pääsy oli nytkin ilmainen ; ja poppoo kuten minä mattimyöhäinen.

ELÄMÄN HIDAS PURSI

Tapasin kummitätini perjantai aamuna. Vein 3 tulipunaista ruusua. Edellisestä käynnistä oli kulunut noin kuukausi.

Hänen kaikki ikätoverit olivat jo kuolleet. Paitsi yksi, se  ainoa sitkeä katajanainen.Ei tuulet tai pikku sateet tuntuneet missään. Toki sota. Nöyrä, työntäyteinen  elämä. Ja yllättävät iskut, joista voimme tietää vain vähän.

Hän täytti tammikuussa 92 vuotta. Pieni vahva nainen. Oli otettava kolhutkin vastaan, mitä sai. Kutomisen kerroksiin tarttui myös surua, pelkoa ja pettymyksiä. Kuten iloa, onnistumisia ja hyvyyttä.

Olen kiitollinen kummitädistäni, lapsuuden naapurista. Viime vuosina puhuimme, muistelimme paljon.

Lauantaina iltapäivällä hän rauhallisesti kuoli pois.

 Olen kiitollinen, että sain hyvästellä. Sain sanoa:
kaikki menee ihan hyvin.
 Ei mitään hätää. Sinä selviät..

Ihmeellinen elämä

Alkaa olla jo vanha kamera. Lapseni jo kehoittavat hankkimaan uutta, Olen vanhan ajan ihminen. Uutta teknistä laitetta en suostu niin vain hankkimaan, jos vanha tavara on ehjä. Kyllä maailmaanromua mahtuu..



Sattui kuitenkin tällä kertaa tulemaan onnistunut otos. On hyvä mieli. Käsi ei tärissys tai innostus voittanut.
Miten paljon maailma pullottaa ihmeellisä asioita. Useimmiten en edes huomaa, kun ne pölyyttyneet funtsaukset vain surraavat päässä.


Mukavaa, aurinkoista päivää sinulle. Voi olla, että synkkä pölyhiukkanenkin löytyy, jos suurennuslasilla etsii.