Joensuun reissussa

Olipa hienoa nyt ekaa kertaa, kun navigointilaite oli mukana. Laitoin härveliin Joensuuhun osoitteen ja starttasin. Jo kotiportilla olin tottelematon. Miesääni jankkaa koko ajan : käänny vasemmalle. Ja sitähän jatkuu. Minuutteja tunteja. En halunnut Lappeenrannan kautta tai lyhyintä reittiä. Paluumatkalla oli edelleen samaa ongelmaa. Kunnes laitoin äänettömälle. Siis hiomista laitteiden käsittelyssä on.


Hienosti hyvän ystäväni P:n vanha maatalo löytyi. Ja paikka totisesti oli helmi! Kaikki laitettu ja korjattu pieteetillä ja hienosti. Pihapiirissä vanha navetta, sauna, aitta, vaja, riihi ja lato. Ja vanhoja työkaluja ja esineitä riitti museoksi asti. Ja itse päärakennus; punamullalla tietty laitettu. Niin hyvä oli nukkua ja syödä siellä vatruskoita, sultsinoita ja karjalanpiirakoita. Niitä äitinikin rakasti, karjalainen kuin oli.

Sähköä toki oli ja jääkaappi ja lukuvaloa. Ihmettelen ystäväni sitkeyttä kunnostaa joka vuosi yhä lisää. Valtava työmaa.

Kaiken perusta on kunnioittaminen. Esineiden, tapojen, ihmisten.

Kävimme myös perjantaina Joensuun teatterissa kuuntelemassa kirjallisuusluentoja. Aiheena karjalaiset kirjailijat. Kaikki 3 luentoa tosi mielenkiintoisia.

Ei siinä totisesti tietokoneita tai telkkoja tarvittu. Ihmettelemistä riitti yllin kyllin. Kun palasimme hautausmaan kautta, löysin tätini ja isoisäni hautakivet, pihanpöydän punaisen ruutuliinan päällä kellotti tyytyväinen mirri. ;iten somaa. Puuttui vain ehtookellot ja lauantain toivotut levyt.

Oikein ISOT HALAUKSET JA KIITOKSET SINULLE P!