Suunnitelmia

Poikien haaveena oli kesällä päästä vankilamuseoon. Se sijaitsee Hämeenlinnassa linnan yhteydessä. Miten jännää oli nähdä kalterit, vankikopit, valokuvia ja esineistöä. Miten kurjia loukkoja ne ennen olivat. Ei tainnut olla oikeusturvaakaan.

Usein olemme juuttuneet omiin luoliimme, vankikoppeihimme. Emme näe kuin ratakiskot, jotka vievät aina saman matkan. Miksei välillä voisi hypätä uuteen kyytiin. Rekeen. paattiin tai helikopteriin.

Voi olla ettemme liiku enää muutaman ajan kuluttua. Katuako sitten pitää? En uskaltanut, jaksanut. Pelkäsin. Ei ollut kaveria. Yleensä kaveri löytyy. Joillakin seuramatkoilla, on puuttunut joskus illallisseura. Silloin voi alkaa vaikka itkettämään. Tunisiassa kerran naapuripöydän kaverit juhlivat ja nauroivat. mEIKÄLÄISELLÄ OLI KOTI-IKÄVÄ. tOIVAT HERTTAISET TARJOILIJAT SITTEN SÄÄLISTÄ IHANAA JÄLKIRUOKAA  IHAN ILMAISEKSI.

Haaveenani on päästä joskus Nepaliin ja Japaniin. Ehdinkö?