Uutta lunta oli satanut sinä aamuna kun sinut haudattiin. Kappelissa oli rajattu joukko kokoontuneina piiriksi. Suljimme sinut ja kaikki muistot pesäksi ,kukkakimpuksi. Olit vahva, tiesit, mitä halusit. Minna Canthia liputettiin ja vähän sinuakin. Elämä oli rikas, mutta tappiuoitakin tuli. Kuten meille kaikille.
93 vuotta. Montako päivää ja minuuttia, tuntia, sekuntia. Sota, kansalaissota, vaatimaton elämä. Ylioppilastutkinto.Vähitellen elintaso kohosi.Puuhaa riitti. Neulomista , vahtimista, edustamista.
Lapsenlapsesi Mikko soittaa saksofonilla Niin kaunis on maa.. On puhdasta valoa kaikki.
Mitä on kuolla, kun kaikki kaverit ovat kuolleet ja poissa? Ei ole ikäisiä muistelukavereita. Vaikeimmat muistot hautautuneina syyslehtien alle pimentoon. Jotkut lämpimät helmet taas toistuvasti palasivat.
Ja mikä rikkaus ja lahja, että muisti ja järki toimivat loppuu asti. Nyt pääsit valoon. Puolisosi luo kissankäpälälaitumille! Lepää rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti