Bussimme on ilmastoitu luojan kiitos. Taakse jää utuinen Meksikocity - saastepilviä näkyy aamusumun seassa. Isoilla teillä liikenne sujuu ihan mukiinmenevästi, mutta pikkuisilla kuten lähellä pyramideja pikkuautot jonoina tulevat väärälle kaistalle bussiamme vastaan . Eivätkä käänny takaisin. Bussi odottaa pitkään, ja kuskimme alkaa antaa äänimerkkejä. Ei tapahdu mitään. Lopulta kaksi liikenteen valvojapojankloppia saavat setelin ja töpöilijäkuskit pääsevät autojon väliin. Uskomatonta!!
Toisessa kohdassa tiet tukkii mielenosoitus. Kymmeniä ihmisiä ainakin marssi kyltteineen kadulla. Syynä varmaan rempaallaan olevat työasiat.Odotellaan. Jonot kasaantuvat. Lopulta pääsemme sivutien kautta eteenpäin.
Taxcon kaupunki sijaitsee rinteessä. Sieltä löydettiin 1700-luvulla hopeaa. Pajoja on kaupunki täynnä. Meille juotetaan pajoissa tekilaa ja esitellään tavanomaisia sormuksia ja kalliita korusettejä. Edullista varmaan. Valinnat ovat vaikeita. Olen uupunut, eikä silmään tule mitään superjuttua. Kotona on paikat täynnä "melkein"kivoja juttuja. Enää en sellaisiin sorru.
Taxcon, 200.000 asukasta, vaaleanpunainen kirkko on tunnelmallinen ja ihana. Oikea helmi. Sokolotorille painelemme taksilla, joka on kuplavolkkari. Kyydit ovat huippuedullisia. Uudet autot maksavat kuulemma 7000 euroa. Ihmiset elävät vaatimattomasti, tuntuvat ystävällisiltä eivätkä tunkeile liikaa. Pikkupojat myyvät purkkaa.
Hotellimme on maalaishenkinen pyöröparvekkeineen. Maisema valoisalle kaupunkirinteelle. Tuolla on se vaaleanpunainen kirkko. Aamulla kello viisi heräämme pamahduksiin. On vallankumousjuhlia! Liikenteet on sekaisin. Korkealla horisontin tuntumassa on Rio de Janeiron tapaan siunaava Jeesushahmo. Kädet leveinä siipinä suojaamassa meitä immeisiä. Vaikuttava, vaikkei hirveän iso.
Ihania sämpylöitä myydään kaduilla. Lämpimäisiä.
Illalla syömme hotellimme ravintolassa yhteisen menuun. Aluksi samettista pinaattisoppaa. Kanaa ja jälkkäriksi laimeaa kahvia ja kakkua. Ihan namukasta.
Meikäläisellä ei ole ongelmia unen kanssa, Kuorsaan illalla heti, koska olemme koko ajan vauhdissa. Sulatteluaikaa ja taukoja jään kaipaamaan. En ihan nuori ole enää. Kuntokin voisi olla parempi.
Teitä reunustavat kumpuilevat vuoret. Ihan horisontista voi hahmottaa myös lumipeiteitä. Maisemaan lisääntyvät kaktukset, joita on monensorttisia. Paljon korkeita putkimaisia, mutta myös haaraisia pyöreälehtisiä piikit pystyssä tietty.
On hienoa nahda erilaista elamaa ja maata. Kokemukset kylla rikastuttavat, ja silloin huomaa, kuinka hyva kotimaakin on.
VastaaPoistaTotta ilona. Aikaero jotenkin tökkii. En meinaa millään päästä entiseen rytmiin. Aikaa ja taas aikaa.Makea Mansikka tämä Suomi.
VastaaPoista