Koska sitä ihminen on tyytyväinen. Vain pienen ohikiitävän hetken. Sitten taas huolia ja murheita. Joskus pieniä, joskus taas suurempia.
Välillä sitä ihminen ihan paisuttelee probleemeja. Vaikka ongelma on pieni , pikkiriikkinen, se tekee maailmankaikkeudesta epätäydellisen. Kaikki on vinksin vonksin. Tavallaan. Ja tavaallaan ei ollenkaan.
On ongelmia, joille ei voi kerrassaan mitään. Vaikka seisoisit päälläsi 12 kuukautta, mikään ei muuttuisi. Mistä ihmeestä meille tulee tunne, että mukamas omaa ja läheisten tai sairaitten elämää voisi hallita. Sormet ristissä istua vaan keinutuolissa illat, eikä kutoa edes sukkaa.
Muuten minun tekee kamalasti mieli pienikokoista keinutuolia. Siinä vain keikkuisin, harjoittelisin tasapainoa ja miettisin syntyjä syviä. Vanhainkodin yhdellä ihanalla mummolla oli sellainen. Hänen piti poistaa se. Joten palasiksi ja roskikseen. Harmittaa ja on ikävä sitä huonekalua, sillä olisin saanut sen Forssan likalta ilmaiseksi.
Muuten tänään sain kummallisen energiapuuskan. Tilasin Ifolorin kuvia 297 kpl! Ja saan ne vielä puoleen hintaan. Hurraa!
Pian kolahtaa postilaatikkoni paketti suloisia muistoja. Lähikuva, matkakuva, lasten piirtämisjuttuja, sukutapaamisia, konsertteja. Auringon paistetta.
Mukavia muisteluita myös sinulle!
Ihana kuva! Valoa, kesää ja leikkiä. Pilviä kurotan vähän väliä itsekin. Pilvilinnojen rakentelu on lempipuuhaa. Puuhaa - totta tosiaan - tiedänhän toki, että todellisuus on aivan toista. Joskus pilvilinnat hajoavat lempeästi, joskus tuntuu, että varsinainen puskutraktori on tullut paikalle. Ja siinä meinaan itsekin jäädä traktorin alle. Siitäkin huolimatta pilvilinnojen rakentaminen ja pilvien kurottaminen tekee arjesta vähän luksusmaisempaa. Ihme kyllä itse luodut pilvilinnat antavat omassa elämässäni tilaa ja mahdollisuutta pienelle tytölle, joka minussa on edelleen.
VastaaPoista