Tapasin eilen serkkuni Porvoossa. Sain häneltä aarteen. Olimme kahdestaan, liekö lukiovuosina, kirjoittaneet sukuromaania. Kartanomiljöössä eleli pari nuorta sankaritarta, jotka toimivat meidän molempien idoleina.
Enmme taida muistaa juonta, jos sellainen oli. Ilmeisesti projekti jäi kesken.
Kallisarvoinen käsikirjoitus onkin kadonnut.
Luojalle kiitos, että kansi löytyi. Sen maalasi luokkakaveri. Kiitos hänelle! Ja hurraa myös meille!
Hauska juttu! Mikä tietä estää leideinä vuorokirjoittamasta. Kansikin valmiina! Meitä lukiota kyllä olisi! Aivan varmasti. Jään odottamaan kirjoittavilta serkuksilta jännittävää sukutarinaa tunnetussa kartanossa.
VastaaPoistaMainio idea Martalla! Nyt vain kirjoitus alulle!
VastaaPoistaJaahas. Pitää pistää mietintämyssyyn! Ja mitä kaverikin, toinen Jane Austin tuumaa..
VastaaPoista