Olen monet vuodet ollut todella kyllästynyt ruuanlaittoon. Ehkä syynä on ollut liian varhain lapsuudessa tapahtuneet pakottamiset. Piti auttaa vain. Ei tullut iloa leikkiä sapuskalla ja kokeilla.
Sitten oli monet vuodet lastenhoitoa. Mies ei tykännyt hitustakaan osallistua. Ja vieraiden kanssa yhdessäolo oli paljon viikonloppu trahteerausta. Se oli tietty kivaakin. Ja sosiaalinen kanssakäyminen elinehto!
Vuodenvaihteessa tein lupauksen itselleni. Tänä vuonna harjoittelen kokkaamaan uudelleen. Teen harjoituksia. Opin uutta.
Viime keskiviikkona eka harjoitus sitten tapahtui. Luin etukäteen ohjeita netistä ja kokkikirjoista. Muistelin pieleen menneitä kokkiohjelmia. Päädyin kylmäsavulohisalaattiin creme faircekastikkeella, karitsapataan, ensimmäinen yritys ever, ja juustocakeen espresson kaa.
Ostin ihan karitsaviiniäkin ja katoin kauniisti! Mikä success! Eniten hämmästynyt olin itse! Minä osasin!
Hienoa! Kerrassaan mahtavaa! Olin vain hetken koneen ääreltä poissa ja sillä aikaa olet kirjoittanut blogiisi ihania tarinoita. Suussasulava ateria! Mikä kokki sinä oletkaan ja tunnelmanluoja. VAUDE! Ja porekoneetkin!
VastaaPoistaJees. Tässä nyt pyritään oppimaan uutta!
VastaaPoistaKiva kuulla sinusta! Palaillaan