Hänen kaikki ikätoverit olivat jo kuolleet. Paitsi yksi, se ainoa sitkeä katajanainen.Ei tuulet tai pikku sateet tuntuneet missään. Toki sota. Nöyrä, työntäyteinen elämä. Ja yllättävät iskut, joista voimme tietää vain vähän.
Hän täytti tammikuussa 92 vuotta. Pieni vahva nainen. Oli otettava kolhutkin vastaan, mitä sai. Kutomisen kerroksiin tarttui myös surua, pelkoa ja pettymyksiä. Kuten iloa, onnistumisia ja hyvyyttä.
Olen kiitollinen kummitädistäni, lapsuuden naapurista. Viime vuosina puhuimme, muistelimme paljon.
Lauantaina iltapäivällä hän rauhallisesti kuoli pois.
Olen kiitollinen, että sain hyvästellä. Sain sanoa:
kaikki menee ihan hyvin.
Ei mitään hätää. Sinä selviät..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti