Aivan ihana kokemus. On jännä juttu muuten, että monet asiat sattuu jäämään viime tippaan. Joululahjaliput elokuviinkin miltei unohtuu. Lähteminen on vaikeaa!
Näyttelyn nimi on Asfalttia ja auringonkukkia , ja sen on tehnyt taiteilijapariskunta Simo ja Eeva Rista. Tuli oikein ikävä. Aitoja ihmisiä, vekkuleita lapsia, mummoja ja puliukkoja. Näin vielä yhden tutunkin. Kuvassa. Konsertissa Chilen hyväksi luokkakaverini Ritsku. Ja ite Kekkonen siinä katsomassa esitystä. Cool!
Oli myös, liekö puolen tunnin, filmi mukavan musiikin säestyksellä. Kuoppamäkeä, M.A Nummista ym.
Silmä tarkkana seurasin kampauksia, tupeerauksia, rasvalettejä, suippokärkikenkiä ja käsilaukkuja ihan tavallisten pulliaisten hiuksissa, kainaloissa ja jaloissa.
Huomenna kuvat sitten myydään huutokaupassa klo 18. Lähtöhinta 50 euroa. Pääsy oli nytkin ilmainen ; ja poppoo kuten minä mattimyöhäinen.
Maijamyöhäinen! Sinäkö? Entä miksi kutsutaan sitä, joka ei saa lähdetyksi edes viimeisenä aukiolopäivänä? Suunnittelee vaan! Toistuvasti! - Mukavasti kuvasit tunnelmia, mitä Ristat ovat kuviinsa tallentaneet.
VastaaPoistaKiva että sain sen aikaiseksi. Koska leffakerho lopulta kokoontuu?
VastaaPoistaSinä reipas nainen, tuonkin ehdit nähdä! Ihailen sinua!
VastaaPoista