Ihanat luokkajuhlat

Tästä kesäkuusta on muotoutunut meikäläiselle tosi vilinäkuukausi. Viipotan, minkä ehdin.


Ensin tuo ihana Karjalanmatka, sitten seuraavana iltapäivänä jo kipin kapin Aulangolle luokkakavereita tapaamaan. Miten ihanan luokan sainkaan! Joka viides vuosi olemme vuoden 1965 ylioppilasvuosien jälkeen tavanneet. Enää ei tunne mitään vierautta. Tiedämme yllättävän paljon toisistamme! Hyvä niin!

En ole aikoihin nauranut niin paljon. Opettajiakaan emme jaksaneet enää kritisoida. Monet keljut jutut olivan vuosien mittaneet muuttuneet huumorin maustamiksi. Päivittelimme vain, miten "sekään" ei yhtään pelännyt Ellua..

Jotta juhlamme toimisivat, meillä on iki-ihana toimikunta - jonka sydän on Timo. Tapasimme nytkin Vanajaveden rannalla huvimajassa. Saimme kuohuvaa, ihanat ruusut rintoihimme. Yhtä donnaa en tunnistanut. Eeva saapui Belgiasta 40. vuoden jälkeen. Ihana, vaalea, naisellinen kuten silloin kuuskytluvlla.

Ryppyjä, kaljuja, harmaata; eläkeläisiä lähes kaikki. Kohta bussi haki poppoomme taidemuseoon. Paikka oli tuttu ihanan piirustusmaikkamme opastamisista. Miten tämä kannustava nainen, Irja Pakkala oli jäänyt hyvin monen mieleen. Tukipilarina ja toivoa antavana. Tapasimme myös yläkerran valokuvanäyttelyn taiteilijan, Taneli Eskolan- livenä. Myös Hämeenlinnan yhteiskoululainen. Upeita valokuvia Suomesta ja Virosta.

Kahvit nautimme Katisten kartanon hotellilla,entisöidyssä, isossa navetassa. Sitten kurvasimme rakkaan koulumme kautta Aulangolle sapuskoimaan, pitämään kokousta. Voin vannoa, että pulina oli samanlaista kuin Impilahden matkallani.

Yksi ihanimmista jutuista oli kuulla vuorotellen kaikkien kertovan elämästään. Miten avoimia olimme. Ja miten elämä kantaa välille rotkoihin, joista noustaan taas ylös valoisille, vihreille niityille.

Kiitos te ihanat LUOKKAKAVERIT!

p.s.
Muuten porukalle riitti menuun kuuluvat 2 viiniannosta! Ja koska taas tapaamme? Jo kolmen vuoden päästä. Adios ihanaiset!