Voi kun odotan juhannusta. Olen joutunut nyt niin pitkään olemaan liikekannalla, että nyt on rauhoittumisen aika.
En ole myöskään tavannut tyttäriäni tai heidän tenaviaan. Eilen kun pikkasen katsoin kuopusta, hän oli kauhuissaan. Sekä loukkaantunut. Saamarin mummi oli hylännyt hänet! Kesti pitempään kuin koskaan saada pikkuinen rauhoittumaan.
Minä odotan yhdessäoloa, yhteisiä päiväkahveja raparperipiirakan kanssa. Grilliruokaa, uusia perunoita, silliä, tyttäret ei tykkää.
Ekaa mato-onkiretkeä innostuneiden silmäparien ja pikkukourien kanssa.Kivien heittoa veteen. Aamulenkkejä lutukoiran kanssa.Ääniä: lintujen, aikuisten ja lasten.Yhteislauluakin!
Ennen kaikkea saunomista uuden, tuoksuvan vihdan kera.Ja kellumista ulpukoiden seassa pikku järvessämme! Entä äitini vinkki jalkojen "hölväämiseen". Upota suopursujen varsija kuumaan veteen. Anna hautua ja veden haalentua. Pian sinulla on energiaa jalkaparoissasi pilvin pimein.
Oikein ihanaa juhannusta Sinulle! Sekä kesälintujen lauluja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti